Viettelysten virheet

aihe: draama

modifioitu Viettelysten vaunut-elokuva

  

Blanche värisee onnesta. Viimeinkin hänellä on vierellään joku, joka lausuu silmillään kauniita sanoja. Mitch elvyttää rakkaudellaan Blanchen yksinäiset solut kuin pitkään odotettu sadekausi aavikon. Halkeillut hiekka sulaa hedelmälliseksi mullaksi ja alkaa versoa puita, jotka kantavat eksoottisia makeita hedelmiä.

Mitch saattaa Blanchen kotiovelle romanttisen elokuvaillan päätteeksi. Elokuva oli Blanchen mielestä ahdistava draama, jonka onnettomaan sankarittareen hän samaistui liiankin hyvin, mutta Mitchin vaelteleva lämmin käsi sai hänen ajatuksensa toisaalle. Kenties hän voisi piankin odottaa Mitchin kosintaa.

Kotiportilla Blanche ja Mitch vaihtavat viimeisen tunteikkaan suudelman. Heidän irrottautuessa toisistaan ulko-ovi aukenee ja Blanchen siskon mies Stanley astuu ulos. Hän tuijottaa Blanchea omahyväisesti hymyillen ja siirtää sitten katseensa Mitchiin.

– Et taida aavistaakaan, millainen lutka tämä Blanche on?

-Kuinka niin, miten kehtaatte nimitellä tulevaa morsiantani noin? Mitch puolustaa Blanchen kunniaa.  –Hahhahhaa, kylläpä hän on saanut teidät pauloihinsa. Tämä lääkepöllyissä kulkeva haaveilija vietteli viimeksi alaikäisen juoksupojan. Eikä hän nyt suinkaan ollut Blanchen ainoa tai ensimmäinen poikaystävä.

-Mitä ihmettä? Blanche, onko tämä totta?

Blanche on puhjennut hysteeriseen itkuun. –Voi , Mitch, ei se ole niin paha kuin miltä kuulostaa... Minä vain... Se oli.. 

Blanche ei pysty jatkamaan, vaan säntää sisään kädet uhmakkaasti rinnalla seisovan Stanleyn ohi. Hän tietää, että peli on menetetty, Stanley onnistuu kyllä puhumaan Mitchin jättämään hänet, kuten kaikki edellisetkin poikaystävät.

***

Blanche on taas kuin Tuhkimo kotiarestissa. Stanley ei jätä häntä rauhaan, vaan ilmestyy kaikkialle uhkailemaan ja ahdistelemaan. Blanche ei edes uskalla kertoa koko totuutta sisarelleen Stellalle: Stella tietää kyllä, että Blanche ja Stanley eivät pidä toisistaan. Olisi liian kipeää kertoa Stellalle, kuinka huonosti Stanley Blanchea kohteleekaan. Blanche muuttaisi omilleen heti, jos hänellä vain olisi taloudellinen mahdollisuus. Hänen pieni konttoristin palkkansa ei kuitenkaan mitenkään riittäisi oman asunnon hankkimiseen. Ja toisaalta viimeisillään raskaana oleva Stella toivoo Blanchen asuvan hänen ja Stanleyn alivuokralaisena ja olevan hänelle tukena ja seurana.

Blanche haahuilee huoneessaan valkoisessa kokopitkässä yöpaidassa hiukset sekaisin ja katse harhaillen. Huone on yhtä sekainen kuin hänen mielensä: lipaston laatikot retkottavat auki ja alusvaatteita lojuu sängynpäädyllä ja lattialla. Blanche tiputtaa lasiin hiukan tavallistakin suuremman annoksen oopiumia ja käy vuoteeseensa. Hän vaipuu pitkien ripsien verhoamia uneliaita silmiään räpytellen tajuttomuuden tilaan.

Blanche herää unestaan kosketukseen ja tajuaa Stanleyn riisuvan ja koskettelevan häntä kovakouraisesti. Jostain syystä Blanche ei tällä kertaa pelästy, vaan hän ymmärtää nyt kaiken aikaisemmin tapahtuneen olleen väärinkäsitystä ja silkkaa erhettä. Hän antautuu intohimoiseen leikkiin, jossa Stanley sitoo Blanchea eri asentoihin kuin origamikukkaa ja paukuttaa Blanchen persikkaista takamusta strutsinsulkaisella pölyhuiskalla.

Puhelin pirisee vaativasti. Blanche herää houreestaan kietoutuneena yksin hikisiin lakanoihinsa ja ryntää yhä sydän jyskyttäen puhelimeen. Sairaalasta soitetaan, että Stella-siskon synnytys on alkanut vaikeasti ja että Stella toivoo Blanchea paikalle.

Sairaalassa synnytystuskien kourissa kärsivä Stella paljastaa vuoteen ääreen ehtineelle Blanchelle, että tuleva lapsi ei ole Stanleyn, vaan Blanchen entisen poikaystävän Mitchin. Blanchen sydän sykähtää; ei siksi, että hän olisi katkera Stellalle poikaystävänsä varastamisesta, vaan siksi, että hän ensimmäistä kertaa oivaltaa todella rakastavansa Stanleytä. Jos Stella on pettänyt Stanleytä, Stanley haluaa varmasti eron.

Blanche ryntää kotiin paljastamaan Stanleylle tietonsa tulevan lapsen oikeasta isästä ja toivoo paljastuksen herättävän Stanleyssä kiitollisuuden ja rakkauden Blanchea kohtaan. Mutta öykkäri-Stanley raivostuu, tarttuu Blanchea olkapäistä ja sysää naisen seinään rynnätessään kohti sairaalaa. Blanche vajoaa lattiaan veri noruten takaraivostaan.

Sairaalassa Stanley hyökkää synnytyssaliin ja tuuppaa väkivaltaisesti kätilöt tieltään. Hän tarttuu hätäisen Stellan kurkkuun kesken ponnistushengitystä, puristaa raivoissaan ja kiroaa petturivaimonsa ala-arvoisin termein alimpaan helvettiin.

Sillä välin verta valuva Blanche hoippuu sairaalaan Stanleyn perässä. Hän ehtii huoneeseen näkemään, kuinka Stella päästää viimeisen parkaisunsa yhtä aikaa syntyvän lapsen ensimmäisen parkaisun kanssa. Stanley on tappanut Stellan. Blancen rakkauden houre väistyy ja alkukantainen raivo herää. Hän tarttuu lähimpään kirurgin instrumenttiin ja hyökkää Stanleyn kimppuun. Sairaalan henkilökunta ja riuskat vartijat ehtivät väliin ja erottavat Blanchen ja Stanleyn toisistaan.

***

Blanche leikkii onnellisena kauniissa puistossa pienen lapsen kanssa.Iloisena kikattava tyttö muistuttaa kovasti edesmennyttä Stella-siskoa. Heidän elämäänsä ei varjosta mikään, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Käsikädessä he palaavat isoon kartanoon, jonka kuistilla hoitajat tarjoilevat teetä lepotuoleilla istuskeleville sairaille. Horisontissa avautuu helkeäsalpaavan kaunis alppimaisema.

***

Stanley istuu vankisellissä laihtuneena ja likaisena. Ennen lopputekstejä kerrotaan, että hänet tuomittiin murhasta elinkautiseen.