Perseuksen paluu

 Tehtävä: tarina kuvasta, max 240 sanaa

Sebastiano Ricci, Perseus Confronting Phineas with the Head of Medusa, 1705-10

Hieman sen jälkeen, kun Oidipus oli lopulta surmannut äitinsä, oli hänen lapsuudentoverinsa Perseus palaamassa kotiin pitkältä seikkailultaan. Perseus oli kiertänyt rehevät maat ja kuivaksi itkeneet meret , taistellut ilkeän jättiläisen kanssa ruohokansan kohtalosta  ja voittanut viekkaalta käärmenoidalta vedonlyönnissä tulivuoren.

Perseus oli viipynyt lämpimällä tulivuorella loikoillen, kun näki maasta pilkistävän jotakin kiiltävää. Hän kaivoi kunnes sai nostettua esille kauneimman koskaan näkemänsä peilin. Sankari  huokaisi ihastuksesta, asetti peilin kainaloonsa ja lähti laskeutumaan rennoin askelin kohti kohtia tyytyväisenä. 

Kotikylässä Perseusta odotti juhlat, sillä sana oli kiirinyt hänen edellään ja pikkulinnut laulaneet sankarin tulosta.  Portille ehdittyään häntä vastaan säntäsi riemuitseva väkijoukko ja kaikki hänen poika-ajan toverinsa olivat kasvaneet komeiksi miehiksi niin, ettei Perseus ollut heitä tunnistaa. Kun jälleennäkemisen riemu raikui suurimmillaan ja kaunis peili kiersi ystävien käsillä ihasteltavana, kuuli Perseus takaansa lähestyvää kahinaa.

”Sssssssshhhheee on ssss..minun..sssssulokassss kuvassssshhtimeni!!”  Sihisi suuri käärme, jolla oli ihmisen pää.  ”Vai niin, sinä senkin noita!!! Kehtaat palata kolostasi!” Perseus raivosi ja kohotti miekkansa. ”Voitin vuoren ja niin on peilikin minun!”

”Sssssalli katssshoa kuvassstimeen, sssse on oikeussss ja kohtuussss”  supatti käärme ovelana. Kun noita  näki Perseuksen empivän, teki se äkkiä hyökkäyksen. Mutta Perseus oli valmiina ja sivalsi miekallaan noidalta pään irti. 

”Katsohan sitä peiliäsi nyt! Ja sitten annat olla!” Perseus mylvi  ja nosti irtilyödyn käärmeitä sikiävän pään kohti kuvajaistaan. Mutta ei noita enää peilistään pystynyt iloitsemaan. Niin Perseus  palasi seikkailultaan todistettavana sankarina ja yllätyksestä tointuneet toverit virkosivat entistä rajumpaan juhlintaan.

Pyhäsalmen jytät

Sellaista sutinaa ei oltukaan aikoihin nähty kuin Pyhäsalmen seuroilla kesäkuun ensimmäisenä perjantaina. Niin nuoreen kuin vanhaan oli pannut toivoa itämään jo muutamaa viikkoa aiemmin levinneet julisteet, joissa oman kylän pojan Pallen kuva oli komeillut, ja orkesterin nimi:  Kierot kierrokset.

Alkuillasta jo kävi ruuhkaksi naisten saunavuorolla tila peilin edessä ja Maritan vihreä luomiväri kiersi Kirstin Mum-dödön perässä läpi naisväen hipiät. Iloinen odotus tiivistyi keltaisessa kuplavolkkarissa hiuslakan tuoksuun. Äänijänteitä säästelemättä päästetyn kuorolaulun sulosävelet kantautuivat parkkipaikalle ennen kuin volkkari näkyi mutkasta.

Miesväki saapui seurantalolle yhtä lailla jännittyneenä, mutta rennon rehvakkaana kala- ja naisjuttuja vertaillen ja puukonperien kaiverruksia ihaillen. Alkukesän maa pöllyten kierrettiiin keimaillen vastakkaista sukupuolta, ujot moit kehtasi joku kiekaista ja uroot nyökkäillä. Kohtahan siinä päästiin lähempää tuttavuutta tekemään, kun ensin oli naisväki omalla puolellaan puunattuina siemaillut siidereitään ja kikatellen vilkuillut miesten seinälle, jossa jalanpainoa vaihtaen uroot pörhistelivät hienoimmissa liiveissään. 

Orkesteri  humppautti yleisön pian lämpimäksi kuin tuoreet kalakukkoset. Jo vispasi jalka ja lensi silmä ujommillakin siihen malliin, että hormonit huurustuivat kattoon ja sekapäiset hirvaat kolistelivat sarviaan nurkilla. Metsän puoleen liukahtikin vuorollaan jokunen pari tanssin lomasta vilvoittelemaan ja nykimään hiestä märkiä juhlahousujaan parempaan asentoon.

LVI

Naistenpäivän kunniaksi pöytälaatikosta:

(8.3.2005)

This is not a love song

 

Käännä ympäri

riisu

valkoinen nahkani

Ravista

tuuleta

upota mereen

Katso hengitänkö

Ripusta

väännä

aseta aurinkoon

Potki ja jätä kuivumaan

Rakasta minua vielä

vähän

laulaa nainen radiossa

Sielunviljelijä

Tehtävä: kirjoita sarjakuvasta maks. 150 sanan tarina.

https://www.tumblr.com/search/ileana-surducanhttps://www.tumblr.com/search/ileana-surducan

Kaukaisessa maassa kauan sitten eräs vanha opettaja keksi, miten kasvattaa lapset kätevästi kaikentietäviksi aikuisiksi. Tämä mies istutti nuoria sielun siemeniä puun oksille kasvamaan. Jotteivat sielut olisi lentäneet tiehensä, rakensi hän niiden ympärille häkit. Kun sielut olivat kylliksi riippuneet, voimistuneet vahvoiksi ja kasvaneet viisaiksi vanhoiksi sieluiksi, mies korjasi sadon ja kaupitteli sielut torilla. Ensin häkkikasvatetut sielut menivätkin kaupaksi.

Pian aikuiset kuitenkin huomasivat, että häkissä kasvaneet sielut tekivät lapsista vakavia, ahdistuneita ja rajoittuneita. Lapset eivät enää leikkineet, vaan käyttivät päivänsä laskemalla rahoja ja paheksumalla kaikkia vallitsevia asioita.

Niinpä aikuiset olivat ostamatta häkkisieluja ja pitivät mieluummin lapsensa sellaisena kuin he olivat: sielultaan keskenkasvuisina, mutta kauniina, luottavaisina, tunteellisina ja leikkisinä olentoina.

Houkutuslintu

Tehtävä: aloituslause " Ellin punaisten housujen lahkeet olivat mustuneet." Kirjoita lyhyt novelli. 


Ellin punaisten housujen lahkeet olivat mustuneet. Ruskea froteehuppari oli revennyt selästä, kun hän oli huohottaen ja väsymyksestä täristen heittäytynyt ratapenkereen hiekalle ja ryöminyt kiireessä aidan ali. Elli makaa hetken tervantuoksuisella soralla ja antaa hengitykseksensä tasaantua, kuuntelee. Kisko sirisee hiljaa, askelia ei kuulu enää. Hän koukistaa pienet likaiset sormensa sopivasti kämmenen alle sattuneen teräväreunaisen kiven ympärille.

Seuraaja ei ole luovuttanut:hän tietää, että Ellin on ollut pakko edetä soisen niityn jälkeen joko radan suuntaisesti kohti etelää tai yrittää ylittää rata. Nyt hän odottaa, että Elli paljastaa itsensä. Jos Elli jää makaamaan ja odottamaan, seuraaja löytää hänet joka tapauksessa ennen pitkää. Elokuun lopun aurinko kurittaa kulottunutta kasvillisuutta vielä pari tuntia, sitten ilman lämmin väreily alkaisi vaihtua hiipiväksi hämäräksi, joka vähitellen kietoisi raajat jäiseen pakkopaitaan.

Elli ryömii selkä matalana kyynärvarsien varassa lähemmäs kiskoja. Tarralenkkarin joustava pohja potkaisee oietessaan liikkeelle kiven. Se kopsahtelee muutaman kerran kohti verkkoaitaa, mutta pysähtyy onneksi ennen kuin paljastaa seuraajalle aukon, josta Elli oli ryöminyt ali. Elli pysähtyy ja hengittää äänettömästi poski vasten terävää soraa, koettaa kädellä kuumaa kiskoa. Värinä on voimistunut. Alempaa kuuluu rapsahdus.

Elli ponnistaa ylös ja syöksyy kuparisten kiskojen yli, välissä ratapuut vaanimassa eksyvää askelta, vielä toiset hypyt vastakkaisen suunnan raiteen toiselle puolelle. Pensaat rapisevat ja verkkoaita rämisee, kun seuraaja reuhtaisee itsensä sen yli . Mies jatkaa pudottauduttuaan juoksua Ellin perään.

Elli on pysähtynyt radan toiselle puolelle aidan vierelle, katsoo äkkiä miestä suoraan kuin miellyttävää yllätysvierasta ja hymyilee leveästi. Seuraaja hämmentyy sekunnin murto-osan ajaksi. Tytön hymyä seuraa tarkasti suunnattu napakka heitto, joka sinkoaa terävän kiven suoraan miehen silmien väliin. Nenäluu murtuu rusahtaen ja seuraaja taittuu huutaen taaksepäin. Mies sekoaa askelissaan; junan äkillinen pauhu rikkoo lopullisesti hänen haparoivan tanssinsa. Paineaalto paiskaa Ellin vasten verkkoaitaa.

Hän nojaa verkkoon helpottuneena, vaikka ohittavan junan paine pieksee hänen pientä vartaloaan ja salpaa hengen, kasvoille lentää lämpimiä roiskeita. Junan mentyä ohi Elli kääntyy pois radalta ja sujahtaa aitaan leikatusta aukosta. Häntä odottaa kolme maastopukuista tarkka-ampujaa. Joukon johtaja riisuu mustan nahkahansikkaansa ja ojentaa Ellille oikean kätensä. ”Onnittelen. Kohde on eliminoitu. Tehtävä suoritettu.”

Viettelysten virheet

aihe: draama

modifioitu Viettelysten vaunut-elokuva

  

Blanche värisee onnesta. Viimeinkin hänellä on vierellään joku, joka lausuu silmillään kauniita sanoja. Mitch elvyttää rakkaudellaan Blanchen yksinäiset solut kuin pitkään odotettu sadekausi aavikon. Halkeillut hiekka sulaa hedelmälliseksi mullaksi ja alkaa versoa puita, jotka kantavat eksoottisia makeita hedelmiä.

Mitch saattaa Blanchen kotiovelle romanttisen elokuvaillan päätteeksi. Elokuva oli Blanchen mielestä ahdistava draama, jonka onnettomaan sankarittareen hän samaistui liiankin hyvin, mutta Mitchin vaelteleva lämmin käsi sai hänen ajatuksensa toisaalle. Kenties hän voisi piankin odottaa Mitchin kosintaa.

Kotiportilla Blanche ja Mitch vaihtavat viimeisen tunteikkaan suudelman. Heidän irrottautuessa toisistaan ulko-ovi aukenee ja Blanchen siskon mies Stanley astuu ulos. Hän tuijottaa Blanchea omahyväisesti hymyillen ja siirtää sitten katseensa Mitchiin.

– Et taida aavistaakaan, millainen lutka tämä Blanche on?

-Kuinka niin, miten kehtaatte nimitellä tulevaa morsiantani noin? Mitch puolustaa Blanchen kunniaa.  –Hahhahhaa, kylläpä hän on saanut teidät pauloihinsa. Tämä lääkepöllyissä kulkeva haaveilija vietteli viimeksi alaikäisen juoksupojan. Eikä hän nyt suinkaan ollut Blanchen ainoa tai ensimmäinen poikaystävä.

-Mitä ihmettä? Blanche, onko tämä totta?

Blanche on puhjennut hysteeriseen itkuun. –Voi , Mitch, ei se ole niin paha kuin miltä kuulostaa... Minä vain... Se oli.. 

Blanche ei pysty jatkamaan, vaan säntää sisään kädet uhmakkaasti rinnalla seisovan Stanleyn ohi. Hän tietää, että peli on menetetty, Stanley onnistuu kyllä puhumaan Mitchin jättämään hänet, kuten kaikki edellisetkin poikaystävät.

***

Blanche on taas kuin Tuhkimo kotiarestissa. Stanley ei jätä häntä rauhaan, vaan ilmestyy kaikkialle uhkailemaan ja ahdistelemaan. Blanche ei edes uskalla kertoa koko totuutta sisarelleen Stellalle: Stella tietää kyllä, että Blanche ja Stanley eivät pidä toisistaan. Olisi liian kipeää kertoa Stellalle, kuinka huonosti Stanley Blanchea kohteleekaan. Blanche muuttaisi omilleen heti, jos hänellä vain olisi taloudellinen mahdollisuus. Hänen pieni konttoristin palkkansa ei kuitenkaan mitenkään riittäisi oman asunnon hankkimiseen. Ja toisaalta viimeisillään raskaana oleva Stella toivoo Blanchen asuvan hänen ja Stanleyn alivuokralaisena ja olevan hänelle tukena ja seurana.

Blanche haahuilee huoneessaan valkoisessa kokopitkässä yöpaidassa hiukset sekaisin ja katse harhaillen. Huone on yhtä sekainen kuin hänen mielensä: lipaston laatikot retkottavat auki ja alusvaatteita lojuu sängynpäädyllä ja lattialla. Blanche tiputtaa lasiin hiukan tavallistakin suuremman annoksen oopiumia ja käy vuoteeseensa. Hän vaipuu pitkien ripsien verhoamia uneliaita silmiään räpytellen tajuttomuuden tilaan.

Blanche herää unestaan kosketukseen ja tajuaa Stanleyn riisuvan ja koskettelevan häntä kovakouraisesti. Jostain syystä Blanche ei tällä kertaa pelästy, vaan hän ymmärtää nyt kaiken aikaisemmin tapahtuneen olleen väärinkäsitystä ja silkkaa erhettä. Hän antautuu intohimoiseen leikkiin, jossa Stanley sitoo Blanchea eri asentoihin kuin origamikukkaa ja paukuttaa Blanchen persikkaista takamusta strutsinsulkaisella pölyhuiskalla.

Puhelin pirisee vaativasti. Blanche herää houreestaan kietoutuneena yksin hikisiin lakanoihinsa ja ryntää yhä sydän jyskyttäen puhelimeen. Sairaalasta soitetaan, että Stella-siskon synnytys on alkanut vaikeasti ja että Stella toivoo Blanchea paikalle.

Sairaalassa synnytystuskien kourissa kärsivä Stella paljastaa vuoteen ääreen ehtineelle Blanchelle, että tuleva lapsi ei ole Stanleyn, vaan Blanchen entisen poikaystävän Mitchin. Blanchen sydän sykähtää; ei siksi, että hän olisi katkera Stellalle poikaystävänsä varastamisesta, vaan siksi, että hän ensimmäistä kertaa oivaltaa todella rakastavansa Stanleytä. Jos Stella on pettänyt Stanleytä, Stanley haluaa varmasti eron.

Blanche ryntää kotiin paljastamaan Stanleylle tietonsa tulevan lapsen oikeasta isästä ja toivoo paljastuksen herättävän Stanleyssä kiitollisuuden ja rakkauden Blanchea kohtaan. Mutta öykkäri-Stanley raivostuu, tarttuu Blanchea olkapäistä ja sysää naisen seinään rynnätessään kohti sairaalaa. Blanche vajoaa lattiaan veri noruten takaraivostaan.

Sairaalassa Stanley hyökkää synnytyssaliin ja tuuppaa väkivaltaisesti kätilöt tieltään. Hän tarttuu hätäisen Stellan kurkkuun kesken ponnistushengitystä, puristaa raivoissaan ja kiroaa petturivaimonsa ala-arvoisin termein alimpaan helvettiin.

Sillä välin verta valuva Blanche hoippuu sairaalaan Stanleyn perässä. Hän ehtii huoneeseen näkemään, kuinka Stella päästää viimeisen parkaisunsa yhtä aikaa syntyvän lapsen ensimmäisen parkaisun kanssa. Stanley on tappanut Stellan. Blancen rakkauden houre väistyy ja alkukantainen raivo herää. Hän tarttuu lähimpään kirurgin instrumenttiin ja hyökkää Stanleyn kimppuun. Sairaalan henkilökunta ja riuskat vartijat ehtivät väliin ja erottavat Blanchen ja Stanleyn toisistaan.

***

Blanche leikkii onnellisena kauniissa puistossa pienen lapsen kanssa.Iloisena kikattava tyttö muistuttaa kovasti edesmennyttä Stella-siskoa. Heidän elämäänsä ei varjosta mikään, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Käsikädessä he palaavat isoon kartanoon, jonka kuistilla hoitajat tarjoilevat teetä lepotuoleilla istuskeleville sairaille. Horisontissa avautuu helkeäsalpaavan kaunis alppimaisema.

***

Stanley istuu vankisellissä laihtuneena ja likaisena. Ennen lopputekstejä kerrotaan, että hänet tuomittiin murhasta elinkautiseen.