Ellin punaisten housujen lahkeet olivat mustuneet. Ruskea froteehuppari oli revennyt selästä, kun hän oli huohottaen ja väsymyksestä täristen heittäytynyt ratapenkereen hiekalle ja ryöminyt kiireessä aidan ali. Elli makaa hetken tervantuoksuisella soralla ja antaa hengitykseksensä tasaantua, kuuntelee. Kisko sirisee hiljaa, askelia ei kuulu enää. Hän koukistaa pienet likaiset sormensa sopivasti kämmenen alle sattuneen teräväreunaisen kiven ympärille.
Seuraaja ei ole luovuttanut:hän tietää, että Ellin on ollut pakko edetä soisen niityn jälkeen joko radan suuntaisesti kohti etelää tai yrittää ylittää rata. Nyt hän odottaa, että Elli paljastaa itsensä. Jos Elli jää makaamaan ja odottamaan, seuraaja löytää hänet joka tapauksessa ennen pitkää. Elokuun lopun aurinko kurittaa kulottunutta kasvillisuutta vielä pari tuntia, sitten ilman lämmin väreily alkaisi vaihtua hiipiväksi hämäräksi, joka vähitellen kietoisi raajat jäiseen pakkopaitaan.
Elli ryömii selkä matalana kyynärvarsien varassa lähemmäs kiskoja. Tarralenkkarin joustava pohja potkaisee oietessaan liikkeelle kiven. Se kopsahtelee muutaman kerran kohti verkkoaitaa, mutta pysähtyy onneksi ennen kuin paljastaa seuraajalle aukon, josta Elli oli ryöminyt ali. Elli pysähtyy ja hengittää äänettömästi poski vasten terävää soraa, koettaa kädellä kuumaa kiskoa. Värinä on voimistunut. Alempaa kuuluu rapsahdus.
Elli ponnistaa ylös ja syöksyy kuparisten kiskojen yli, välissä ratapuut vaanimassa eksyvää askelta, vielä toiset hypyt vastakkaisen suunnan raiteen toiselle puolelle. Pensaat rapisevat ja verkkoaita rämisee, kun seuraaja reuhtaisee itsensä sen yli . Mies jatkaa pudottauduttuaan juoksua Ellin perään.
Elli on pysähtynyt radan toiselle puolelle aidan vierelle, katsoo äkkiä miestä suoraan kuin miellyttävää yllätysvierasta ja hymyilee leveästi. Seuraaja hämmentyy sekunnin murto-osan ajaksi. Tytön hymyä seuraa tarkasti suunnattu napakka heitto, joka sinkoaa terävän kiven suoraan miehen silmien väliin. Nenäluu murtuu rusahtaen ja seuraaja taittuu huutaen taaksepäin. Mies sekoaa askelissaan; junan äkillinen pauhu rikkoo lopullisesti hänen haparoivan tanssinsa. Paineaalto paiskaa Ellin vasten verkkoaitaa.
Hän nojaa verkkoon helpottuneena, vaikka ohittavan junan paine pieksee hänen pientä vartaloaan ja salpaa hengen, kasvoille lentää lämpimiä roiskeita. Junan mentyä ohi Elli kääntyy pois radalta ja sujahtaa aitaan leikatusta aukosta. Häntä odottaa kolme maastopukuista tarkka-ampujaa. Joukon johtaja riisuu mustan nahkahansikkaansa ja ojentaa Ellille oikean kätensä. ”Onnittelen. Kohde on eliminoitu. Tehtävä suoritettu.”
No comments:
Post a Comment