Pieni hattupuoti

Lehmänkello kilahtaa, hoikka vaatimattomasti  harmaaseen pukeutunut nainen astuu sisään puotiin. Hän räpyttelee hetken silmiään totutellessaan pienen myymälän hämärään ja pölyiseen valoon. Sirkka on jo ehtinyt päättää, mitä hänelle myy, kun nainen vasta alkaa hahmottaa kaupan suunnattoman lattiasta kattoon ulottuvan, lattiat ja seinät peittävän valikoiman laajuutta. 

Hattupinot toistavat kaikkia sateenkaaren värejä sekä harmaan ja ruskean eri sävyjä. Sirkka sanoisi, että myös kaikkien sateenkaaren värien eri sävyjä, ja hän tietää täsmälleen, mitä asiakas tarvitsee. Sirkalla nimittäin on kyky aavistaa kaikkien salaisimmatkin mielenliikkeet ja hän osaa tarttua niihin. Tällä seinäkukkasella on varmasti rahaa, mutta pukeutumisestaan päätellen hän ei osaa käyttää sitä oikeisiin asioihin.

-Hei, olet varmaankin hakemassa arkihattua? Vai useampaa? Sirkka hymyilee leveästi ja ojentaa jo kohti kahta hattua: puna-mustaruudullista suurikupuista lätsää, sekä Sirkan omaa suosikkimallia, metsänvihreää suurilieristä hattua, jossa on rönsyilevä kukkakoriste.

-Hei, niin, poikkesin vain ohimennen. Ajattelin jotakin pientä hattua.. tämän takin kanssa..

Sirkka näkee, että  liikkeen ovea lähestyy viime viikolta tuttu asiakaskolmikko. Onneksi hän on hionut myyntitaktiikkansa huippuunsa.

-Ei, kuule asia on niin, että sinun kaltaisten ihmisten ei kannata ajatella. Vai mitä? Olet varmasti sen ennenkin kuullut. Se ei vain sovi kaikille. Mutta tämä hattu sopii. 

Sirkka iskee vihreän hatun asiakkaan päähän, ja kiepauttaa hänet peilin ääreen.

-Kyllä! Katso nyt, kuinka silmäsi loistavat! Et ole koskaan nähnyt mitään näin kaunista! Suuri lieri tasapainottaa sinun ulottuvuuksiasi, tiedäthän, kun on vähän tuollainen. Ja notkoselkä!

Liikkeen ovi avautuu ja sisään astuu iloinen seurue.

-Hei taas!! Tervetuloa! Ihan pieni hetki, pakkaan tämän kassiin, Sirkka hihkaisee, tempaisee vihreän hatun harmaatakkisen naisen päästä ja ennenkuin asiakas ehtii tajuta mitään, ojentaa hänelle valkoisessa paperikassissa hattua ja toisella kädellä maksupäätelaitetta. 

-Visallako tulee? Kolmesataaviisikymmentäyhdeksän. Noniin, kortti siihen ja pin-koodi. Sirkka hymyilee harmaatakkiselle ja nyökkäilee ja vilkuttaa silmää mukamas iloisena liikkeen tukkivalle kolmen naisen joukolle, joka kamalaa kaakatusta pitäen jo likaisilla sormillaan räplää hatunlierejä mihin vain ylettyvät ja ulottuvat.

-Sinä taidat olla vähän hidas. Sellaista se on, minä tiedän. Sirkka hymyilee edelleen kaikilla hampaillaan ja tuuppaa maksupäätettä käsilaukkuaan shokissa kaivavaa asiakasta kohti.  Eikä nainen sano vastaan, vaan kaivaa maksukorttinsa ja hymyilee nöyränä.

-Noniin, kiitos ja tervetuloa uudelleen! Tämä on varattu sinulle ensi keskiviikkoon, tulet sitten hakemaan! Sirkka kiekaisee ja osoittaa punamustaruudullista lätsää ja säntää sitten idioottikolmikon kimppuun.  Tästä on tulossa hyvä päivä.