Luodinkestävän kahvin äärellä mittailen sadetta ja en voinut arvatakaan, kuinka kuopatut versovat uutta vuosien päästä: liittyvät anonyymisti seuraan terve puna hoikistuneilla poskillaan
asettelevat basilikanlehden paremmin bufalaviipaleelle
kävelevät vastaan nilkkamittaisissa tai istuvat varjo kasvoillaan ahtaasti, hädin tuskin enää näkyvissä
Tai uusina puhtaina sieluina kirkkaasti hymyillen, tilalle syntyneinä
ja tiedän, että kun sirkkalehdet kurottelevat tuoksuen tuoreelta hunajalta ja haurailta seesamikekseiltä
poutasäätä ei koskaan jatku pitkään
Mutta! tästä voi kasvaa jotakin suurta -
Ja! sitä on vaikea uskoa, kuinka multa kynsien alla maadoittaa: täytyy lannoittaa, huolehtia, jutella lempeitä kuunnella huolia
nyppiä ja tuhota, latvoa sivujuonteita, kaivaa ja repiä juurineen tulokkaita
hakata päreiksi kuivia ja
polttaa ja kompostoida
Ja kuinka yrtin ei saa antaa kukkia
No comments:
Post a Comment